Olenko minä ainoa joka ei saa itseensä sitten yhtään joulu fiilistä, vaikka kuinka yrittää?

Olen siivonnut,koristellut ja laulanut lapselle joululauluja. On käyty pulkkamäessä ja ruokittu lintuja.Kuusikin on jo pystyssä ja pipareita on tälläkin hetkellä valmistumassa Mutta silti ei tunnu missään. Ihan kuin jotain puuttuisi..

Viime joulu oli ensimmäinen tässä talossa ja muuttokuorma oli vasta vähän ennen joulua purettu.Niinpä silloin ei hirveästi joulua tänne laitettu. Nyt on kuitenkin ollut hyvin aikaa valmistautua ja yrittää saada paikat jouluisiksi. Jostain syystä ei vaan sytytä. Ehkä joulun merkitys itselleni on alkanut hukkua johonkin mielensyövereihin. Tuntuu että joulu on vaan pelkkää sukulaisilla ravaamista ja joululahjoista stressaamista. Kun ei riitä, että annan lahjat omalle perheelleni, kun minun huolekseni jää myös miehen perheen lahjominen (olisihan törkeää olla muistamatta mitenkään).. Joulukorteissa ihan sama juttu. Lähettäisin mieluusti kortit itselleni tärkeille ihmisille, mutta joudun huolehtimaan myös korteista, jotka eivät merkkaa itselleni mitään ja tuovat vaan samalla ylimääräistä touhotusta.

No joku varmaan ajattelee, että älä lähetä kortteja kenellekkään tai unohda lahjat, mutta kun siitä on niin vaikea päästä eroon. Ongelmana on se että en halua jäädä ns.kiitollisuudenvelkaan kun sieltä päin tulee paketteja, sekä meille että lapselle. Tiedän,olen vaikea ihminen

Pointti oli kai se, että olen unohtanut ettei jouluna kuulu stressata vaan ottaa rauhallisesti ja nauttia ajasta oman perheen parissa. Sukulaisissa käyminen ei saisi olla pakkopullaa, mutta kun yrittää mahduttaa 10 kyläilypaikkaa parille päivälle niin työläältä se tuntuu. Enää kun ei meillä kokoonnuta isona lössinä joulua viettämään niin kuin silloin joskus. Mehän ollaan kyllä tehty tällainen loistava järjestely, että joka toinen joulu ollaan miehen vanhemmilla syömässä ja sitten taas minun vanhemmillani. Mutta toivottavasti joskus saisi olla ihan vaan kotona lasten kanssa syömässä ihan omia jouluruokia.

Meillä on tuo tyttö vielä sen verran pieni, että ei tuo joulu vielä paljoakaan merkitse, mutta eiköhän niitä omia jouluperinteitä ala lasten kanssa muotoutua kunhan ikää tulee lisää. Ehkä minäkin sitten löydän taas oikean joulumielen lasten ilon kautta

Tule nyt kuitenkin joulu kultainen...